Ajatuksia Oulaskankaan sairaalan ympärivuorokautisen päivystyksen lakkauttamisesta
Olen hallituspuolueen edustaja, mutta en näe Oulaskankaan ympärivuorokautisen päivystyksen lakkaamisen olevan oikea ratkaisu. Se ei nimittäin sitä ole. Olen puheissani tuonut esille Oulaskankaan päivystyksen jatkon olevan äärimmäisen tärkeä Pohjois-Pohjanmaalle ja erityisesti maakuntamme eteläisen alueen asukkaille. Olen myös kertonut ympärivuorokautisen päivystyksen lakkaamisen vaikutuksesta Oulun yliopistollisen sairaalan toimintaan.
Samaa viestiä on toitottanut maamme ministereille myös moni muu Perussuomalainen. Mitkään sanat ja vetoomukset eivät ole riittäneet saamaan positiivisia tuloksia Oulaskankaan sairaalan suhteen ja olen sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön sisältöön äärimmäisen pettynyt. Vaikka oppositiopuolueet ovat tehneet sairaalaverkkoasiasta poliittisen ponnahduslaudan tuleviin kunta- ja aluevaaleihin, mielestäni sairaalaverkko on asia, josta pitääkin puhua. Opposition ei silti pidä unohtaa yhtä asiaa.
Oppositiopuolueen jäsenten täytyy muistaa, että tämä hallitus EI ole se, joka sote-uudistuksen halusi viedä läpi. Se oli edellinen hallitus, jossa olivat SDP, vihreät, keskusta, vasemmisto ja RKP. Edellinen hallitus myös lupasi, että sote-uudistus tulee karsimaan sosiaali- ja terveydenhuollon kuluja ja olipa SDP:n vaalislogankin viimealuevaaleissa: Sote-uudistuksella turvaamme palvelut. No miten kävi?
En mielelläni silti katso taaksepäin vaan eteenpäin, eikä mielestäni syyttävä sormi ole asioiden paranemisen kannalta ratkaisu. Ei tässäkään tapauksessa, mutta siihen tuntuvat nyt syyllistyvän kaikki. Niin hallitus kuin oppositio. Vaalit ovat tulossa ja sen kyllä huomaa käydyissä keskusteluissa.
Mutta takaisin Oulaskankaaseen, tähän yksittäiseen sairaalaan ja sen toimintoihin. Kun nyt on päätetty, että Oulaskankaan ympärivuorokautinen sairaala saa jäädä historiaan, tarkoittaa se toimintojen supistumista ja toimintojen siirtämistä yhä enemmän Oulun yliopistolliseen sairaalaan.
Oulun yliopistollinen sairaala ei tule kestämään potilasmäärän kasvua. Ei millään, vaikka Ouluun on nyt osittain valmistunut uusi ”älykäs” sairaala. Oulun yliopistollisen sairaalan kapasiteetti ei riitä, vaikka palveluja siirrettäisiin kuinka innokkaasti yhä enemmän digitaalisiksi, sillä kaikkea ei voida tehdä digitaalisessa muodossa.
Jo nyt jotkin OYS:n leikkaustoiminnat ovat jonoutuneet pahasti. Leikkauksia ei voi tehdä jatkossakaan digitaalisesti ja tuskin pitkään aikaan älykäskään sairaala voi käyttää leikkausveistä digitaalisessa muodossa kotiin tuotuna internetyhteyden päästä. Ihmettelisin suuresti, jos näin tapahtuisi.
Ihmettelen myös sitä, miten voimme puhua hoitohenkilöstövajeesta, jos jatkossa monen hoitajan katsotaan voivat siirtyä muihin tehtäviin. Sillä juuri niin he tekevät. Hoitajilla on talo, perhe, läheiset ja ystävät lähellä Oulaisia. Puoliso voi työskennellä Oulaisissa, joten muutto Ouluun tai sen kehyskuntiin tuskin on vaihtoehto monellekaan. Moni ei sitä edes halua. Mitä siis muuta jää kuin alanvaihto?
Olen kuullut myös ainakin omasta mielestäni älyttömästä ajatuksesta kuskata hoitajia Oulaisista Ouluun töihin ja takaisin. Paljonko tämä maksaisi? Kuinka moni hoitaja tähän rumbaan lähtisi, jos työmatkoihin kuluva aika pitenisi noin kahdella tunnilla per päivä? Oulaisista Ouluun kun on n. 80 kilometrin matka yhteen suuntaan. Kuinka moni hoitaja haluaisi raskaan työn lisäksi tulla kuljetettavaksi kuin karjalaumaa pitkin maakuntaa, jotta saa käydä matalapalkkaisessa työssään?
Entäpä kaikki ne Pohjois-Pohjanmaan eteläisen alueen ihmiset, jotka tarvitsevat palveluja? Matka OYS:iin voi olla yli 160 kilometriä ja kynnys hakeutua päivystykseen nousee selvästi. Tämä ei kaikilta osin ole huono asia, koska mitä pidempi matka, sitä nihkeämmin hakeudutaan päivystykseen pikkuasioissa. Mutta sinne eivät herkästi tule öiseen aikaan hakeutumaan nekään, jotka päivystyksellistä apua todella tarvitsevat. Kyse voi olla silloin jopa ihmishengestä.
Kerroin viimeisimmässä puoluevaltuuston kokouksessa pari esimerkkiä siitä, mitä palveluiden heikentäminen käytännössä ihmisille tarkoittaa. Kerroin työikäisestä miehestä, joka ei voi tehdä fyysistä työtään, koska ei saa lonkkaproteesia. Sitä hän ei saa, koska ilmeisestikin säästösyitä proteesi halutaan asentaa vain kerran. Tuo hetki hänelle koittaa linjauksen mukaan 65-vuotiaana, jolloin hän mitä luultavimmin on jo vanhuuseläkkeellä.
Toisessa esimerkissä kerroin vanhuksesta, joka maakuntamatkaili neljällä eri vuodeosastolla viiden päivän aikana ympäri maakuntaa satoja kilometrejä, koska hyvinvointialue on lopettanut useita vuodeosastoja säästösyistä ja nyt vanhukset siirretään sinne missä tilaa on. Aivan sama sille, kuinka kaukana vuodeosasto sijaitsee kotipaikkakunnasta ja omaisista.
Omaiset eivät toki ole vuodeosastopaikan valinnan kriteeri, se on selvä. Mutta soisin kuitenkin vanhuksen itsensä kannalta, että omaisilla olisi edes jonkinlainen mahdollisuus käydä tervehtimässä iäkästä äitiään, isäänsä, veljeään, siskoaan tms. Se kummasti piristäisi potilasta ja todennäköisesti auttaisi toipumisessa, jos se olisi yleensäkin mahdollista.
Kaiken kaikkiaan sairaalaverkon kohdalla olisi ollut ideaali tilanne, jos hyvinvointialueille itselleen olisi annettu mandaatti päättää siitä, mihin säästöt kohdistetaan. Olisi ollut ideaali tilanne, jos säästöjen toteuttamiselle olisi annettu parin vuoden lisäaika. Tätäkin olen pyytänyt ja tiedän, että vastaavaa on toivonut moni muukin.
Valtion taloustilanne on heikko. Minun tietojeni mukaan valtio kyllä antaa hyvinvointialueille lisärahoitusta, mutta se ei riitä holtittomasti kasvaviin kuluihin. Kun kulut kasvavat holtittomasti, mikään raha ei luonnollisestikaan ole riittävästi. Kun valtion kassa ei ole loputtoman syvä, ei kassavajetta voida loputtomiin tukea valtion varoin.
Kun rahaa ei tule kuin Manulle illallista, ei hyvinvointialueille jää muuta mahdollisuutta kuin leikata menoista. Menojen leikkaus taas tarkoittaa toimintojen karsimista. Mutta menojen karsiminen täysin välttämättömästä toiminnasta ei aja kenenkään etua. Ei edes valtion, sillä välttämättömästä toiminnasta leikkaaminen tulee tulevaisuudessa näkymään lisäkuluina muissa toiminnoissa.
Kerran kysyin oppositiopuolueen kansanedustajalta, mitä mieltä tämä on ajatuksesta, että hyvinvointialueille myönnettäisiin verotusoikeus. Tämä ajatus syntyi minulle sen mietinnän tuloksena, miten hyvinvointialueet olisivat vähemmän riippuvaisia valtion rahoituksesta. En missään vaiheessa sanonut kannattavani asiaa, herätin vain ilmoille ajatuksen. Sain hyvin jyrkän vastauksen, että hyvinvointialueiden verotusoikeudesta puhuminen on populistista.
Hämmennyin totaalisesti, sillä en nähnyt itse kysymyksessäni minkäänlaista populismia. Ajattelin, että ehkä en vain ole tarpeeksi fiksu ymmärtääkseni puhuvani populistisesti, joten syvennyin internetin maailmaan täynnä tiedonjanoa. Ainoa minkä asiasta opin oli kuitenkin se, että populismin määritelmiä on monia riippuen siitä, katsotaanko aihetta vasemmalta vai oikealta. Vaikka hän puoluekantansa perusteella oli selvästi vasemmalta, en silti ymmärtänyt syytöstä. Ehkä kommentti johtui vain siitä, että olen Perussuomalainen. Tietäjät kai tietävät syyn, mutta minä valitettavasti en.
Dilemma: verot ylös vai sote-palvelut alas?
Kumpikaan vaihtoehto saa meissä tuskin aikaiseksi ilon huudahduksia, mutta kohta voimme olla valinnan edessä.
Euroopan Neuvoston kunta- ja aluehallintokongressin seurantakomitean valtuuskunta kävi 16.-18.4.2024 seurantakäynnillä Suomessa valvomassa Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan soveltamista maassamme. Vierailullaan kongressin valtuuskunta tapasi eri instituutioiden edustajia hallinnon eri tasoilla.
Suomessa Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan toteutuminen on hyvällä tasolla, mutta joitakin huolenaiheitakin löytyy. Yksi niistä liittyy hyvinvointialueiden taloudelliseen autonomiaan ja verotusoikeuden puuttumiseen. Raportissa todetaan, että hyvinvointialueilta puuttuvat riittävät taloudelliset resurssit. Noin 90% rahoituksesta tulee valtiolta valtionosuuksina, mikä rajoittaa hyvinvointialueiden valtaa tehdä päätöksiä omia toimintojaan koskien.
---------------------
Olen itse ollut aina sitä mieltä, että hyvinvointialueille ei pitäisi antaa verotusoikeutta, jotta kansalaisten kokonaisveroaste ei nousisi. Nyt en ole enää niin varma asiasta. Hyvinvointialueet ovat toimineet kohta kaksi vuotta. Valtion talous on kurjassa jamassa ja säästökohteita etsitään kaikkialta, mistä niitä vain voidaan etsiä. Sama koskee hyvinvointialueita.
Valtio ei ole leikkaamassa sote-palveluista, mutta valtion kassa ei ole pohjaton. Kyse on hyvinvointialueiden jatkuvasti kasvavista toimintakuluista, joihin valtio ei pysty puskemaan ylimääräistä rahaa sitä mukaa kuin tarvetta ilmenee. Kun lisää rahaa ei hyvinvointialueille tule, niiden on pakko karsia toimintojaan paikatakseen kustannusten nousua.
--------------------
Sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitaan jatkossakin. Varsinkin väestön ikääntyessä sote-palvelujen tarve tulee vain kasvamaan. En usko, että hyvinvointialueille myönnettävä verotusoikeus ratkaisisi kaikki taloudellisia ongelmia, mutta ainakin se voisi antaa lisää pelivaraa sote-palvelujen järjestämiseen. Meidän täytyy nimittäin kohta vakavasti miettiä kumpi on parempi vaihtoehto, verotuksen kiristäminen vai sote-palvelujen entistä suurempi alasajo?
Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan soveltamisen valvonta Suomessa -raportti käsitellään Euroopan Neuvoston kunta- ja aluehallintokongressin täysistunnossa 15.-17.10.2024 Strasbourgissa. Olen myös itse siellä paikalla kongressin jäsenenä.
--------------------
Raportti on julkisesti nähtävissä coe.int-sivustolla täällä: 47th Session - 15 to 17 October 2024 - Congress of Local and Regional Authorities (coe.int).
Soteuudistus ja kenen pitäisikään katsoa peiliin
Olen kirjoittanut yhteiskunnallisia ja poliittisia aiheita käsitteleviä blogitekstejä enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo vuodesta 2018. Vuonna 2018 kirjoitin muun muassa sote-uudistuksen valmistelusta. Tuolloin uudistusta valmisteli keskustavetoinen Sipilän hallitus ja sen jälkeen uudistuksen eteenpäin viemistä jatkoi SDP:n johtama Marinin hallitus. Nykyinen Orpon hallitus hyppäsi puikkoihin vasta kun sote-uudistus ja hyvinvointialueet olivat jo aloittaneet toimintansa. Silti nykyinen hallitus saa jatkuvasti rapaa niskaansa asioista, johon se ei ole voinut itse juurikaan valmisteluvaiheessa vaikuttaa. Ja sitä rapaa viskovat juuri ne puolueet, jotka ovat tosiasiassa surkean sotemallin saaneet aikaiseksikin.
Mutta mitä tuona armon vuonna 2018 kirjoitinkaan blogiini? Jo otsikko kertoi kaiken olennaisen "Sote-uudistus on ongelmia täynnä". Kirjoitin noin 6 vuotta sitten seuraavaa: "Olen huolissani siitä, miten valtio huomioi palveluja rahoittaessaan hyvinvointialueiden erilaiset koot ja tarpeet. Olen huolissani siitä, että hallituksen esityksessä ei ole huomioitu sitä, onko maakuntien mahdollista saada lisärahoitusta, jos budjetoitu rahoitus ei syystä tai toisesta riitä."
Nykypäivänä voin vain todeta, että huoleni oli aiheellinen. Eri hyvinvointialueilla on hyvin erilaiset tarpeet sekä väestöpohja, eikä nykymalli tue eri alueita tasaveroisesti. Toiseksi silloisen ja edellisenkin hallituksen aikana lisärahoituksen mahdollista tarvetta ei valmistelussa otettu mitenkään huomioon, mutta nyt samat puolueet huutavat nykyhallitukselle, että rahaa pitää löytyä. Sosiaali- ja terveyspalvelut valmisteltiin sote-uudistuksessa edellisten hallitusten toimesta pääosin valtion rahoittamaksi toiminnaksi. Jo silloin olisi valmistelussa ollut ensiarvoisen tärkeää määritellä lisärahoituksen antamisen perusteet. Nykylaissa oleva kirjaus rahoituksen riittävyyden arvioimisesta ei ole millään mittakaavalla tarpeeksi rahoitusta ohjaava.
Kirjoitin silloisessa blogissani myös: "Sote-uudistuksen yksi tavoite on lähipalvelujen saatavuus. Nykyinen hallituksen esitys tekee lähipalveluista suhteellisen käsitteen. Uudistuksen myötä kaupungeissa asuvien lähipalvelut taataan ja haja-asutusalueilla asuvat saavat "lähipalvelunsa enenevässä määrin verkkopalveluilla sekä kotiin tuotavilla ja liikkuvilla palveluilla. Yöpäivystys lakkaa monin paikoin ja kiireelliseen hoitoon pääsy ajallisesti ja maantieteellisesti pitenee. Verkkopalvelut toimivat neuvontakanavana, jos vanhusväestö osaa niitä edes käyttää. Kliinistä tutkimusta ne eivät koskaan korvaa."
Tarkemmin ajateltuna tuo tekstin pätkä osui liiankin hyvin oikeaan. Ainoa mitä en ottanut huomioon oli se, että edes kaupungeissa asuvien lähipalvelut eivät ole enää olleet turvattuna. Jos ajattelin jo vuonna 2018 näin tapahtuvan, millä tavalla se voi olla nykyhallituksen vika, kuten moni opposition edustaja antaa ymmärtää? 6 vuotta sitten en voinut tietää mitkä puolueet hallituksessa istuvat vuonna 2024 ja mitä päätöksiä he tulevat tekemään. Tiesin vain sen, että silloisen hallituksen ajama sote-uudistus keskustan johdolla tulisi johtamaan sote-palvelujen alasajoon.
Tosiasiassa sote-uudistusta on ajettu eteenpäin kuin käärmettä pyssyyn jo reilusti yli vuosikymmenen ajan. Siitä huolimatta, että aikaa on käytetty tuhottoman kauan, on hämmästyttävää, miten paljon valuvikoja sote-uudistus pitää sisällään. Sote-uudistus on hyvä esimerkki siitä, mitä seuraa, kun päätöksiä tekee numeroita ja lakipykäliä pyörittävä poliitikko ja virkamies vailla todellista käsitystä siitä, mitä sosiaali- ja terveydenhuolto on käytännössä työntekijöiden tekemänä ja potilaiden kokemana.
Loppujen lopuksi syyttely puoleen tai toiseen ei hyödytä mitään. Tarvitaan toimia ja lainsäädännön korjausta. Mutta kaikesta huolimatta en voi olla miettimättä: "Kenen pitäisikään katsoa peiliin?"
Luo oma verkkosivustosi palvelussa Webador