Hankintalain uudistus - mekaaninen rajoitus ei kannata

Hankintalain valmistelu

Olin vastikään kuuntelemassa JokiICT:n, Kuntien Hetapalvelujen sekä PPE-Köökin järjestämää webinaaria. Kuntaliitto järjesti aiemmin samana päivänä webinaarin samasta aiheesta ja on antanut tiedotteen myös omilla verkkosivuillaan jo viime marraskuussa.

Kunnissa ja hyvinvointialueilla kuhistaan nyt hankintalain uudistuksesta ja erityisesti Inhouse-yhtiöitä koskevasta mekaanisesta 10%:n rajoituksesta. Hankintalain uudistus ei ole mikään uusi suunnitelma, vaan se on ollut valmistelussa jo edellisellä hallituskaudella. Tuolloin se kuitenkin jäi vielä pöydälle käsittelemättä. Nyt lausuntokierroksella oleva esitys sisältää vain vähän muutoksia viime hallituskauden valmistelussa olevaan lakiin verrattuna.

Inhouse-yhtiöiden 10%:n mekaaninen rajoitus tarkoittaa käytännössä sitä, että kunnilla on jatkossa oltava vähintään 10%:n omistusoikeus palveluita tarjoavasta yhtiöstä. Jos uusi hankintalaki menee eduskunnassa läpi, eivät alle 10%:n osuuden omistajat voi enää jatkossa hankkia palveluita inhouse-periaatteen mukaisesti. Myöskään vähintään 10%:n osuudenomistajat eivät voi enää tehdä suorahankintoja, jos inhouse-yhtiössä on mukana alle 10%:n omistusoikeuden omaavia sidosryhmiä.

Miksi hallitus sitten ajaa tällaista mekaanista rajoitusta hankintalakiin? Syitä on kaksi. Toinen on se, että sidosyksiköt ovat nyt voineet kiertää hankintalakia. Toiseksi uudistuksen odotetaan lisäävän yritysten edellytyksiä osallistua julkisen sektorin tarjouskilpailuihin. Toki hankintalain kiertämistä on tapahtunut yksittäistapauksessa, mutta ei pidä olettaa sen olevan yleistä tai käyttää syynä mekaanisen rajoituksen perusteena. Valvontaa pitäisi tehostaa rajoitusten sijaan. Toiseksi yrityksille rajoitus voisi joiltakin osin parantaa mahdollisuuksia osallistua julkisen sektorin tarjouskilpailuihin, mutta aivan suoraviivaista ei tämänkään toteutuminen ole.

Mika Lintilä on todennut, että todennäköisesti lain sisältöä voi muuttaa enää vain poikkeussäännöksiä siihen lisäämällä. Tähän kuntien ja hyvinvointialueiden tulisi nyt hänen mukaansa panostaa. Tällainen poikkeussäännös voisi olla esimerkiksi se, että pienet alle 10 000 asukkaan kunnat vapautettaisiin 10%:n velvoitteesta. Tämäkään poikkeussääntö ei välttämättä ole riittävä, mutta helpottaisi jatkossa ainakin pienten kuntien palvelujen järjestämistä.

Hankintalakia valmistellaan tämän kevään ja syksyn aikana ja eduskunnan käsittelyyn se on tulossa todennäköisesti tulevana syksynä. Hankintalain uudistus tulisi voimaan alustavan tiedon mukaan 1.1.2026 alkaen 1,5 vuoden siirtymäajalla. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kunnilla ja hyvinvointialueilla olisi tuo 1,5 vuotta aikaa purkaa inhouse-järjestelyt, kilpailuttaa omat palvelut, tehdä hankinnat ja järjestäytyä palveluiden tuotannossa uudelleen. On sanomattakin selvää, että siirtymäaika on kaikkeen tähän aivan liian lyhyt.

Miksi inhouse-yhtiöitä on perustettu?

Inhouse-yhtiöitä on perustettu tukemaan palveluiden järjestämistä erityisesti pienissä tai keskisuurissa kunnissa, jotka sijaitsevat toisistaan katsoen laajalla maantieteellisellä alueella. Näissä kunnissa eri toimialojen osaaminen voi olla rajallista, eikä välttämättä markkinaehtoisia toimijoitakaan ole juuri nimeksikään, jos lainkaan.

Jos mietitään esimerkiksi 2000 asukkaan kuntaa, joka sijaitsee 50 kilometrin päässä lähimmästä toisesta pienestä kunnasta ja 150 kilometrin päässä lähimmästä 20 000 asukkaan kaupungista. Tällä pienellä kunnalla on lähes kaikki ne samat velvoitteet kuin lähimmällä kaupungilla tai vielä isoimmilla kaupungeilla. Samat palvelut pitää pienen kunnan järjestää, vaikka palveluntarjoajia ei juuri olisi markkinoilla tarjolla ja jos onkin, tulevat markkinahinnat olemaan todella korkeita.

Tällaisessa tilanteessa Inhouse-yhtiöt tarjoavat hyvin kustannustehokkaan ratkaisun tuottaa palvelut. Lähimmät kunnat ja kaupungit osallistuvat omalla osuudellaan yhtiöön ja saavat siitä hyödyn palveluiden muodossa. Jos hankintalain uudistukseen tulee 10%:n rajoitus, tarkoittaa se kohtuuttomia lisäkustannuksia jatkossa erityisesti pienille kunnille.

Millaisia vaikutuksia inhouse-yhtiöiden mekaanisella rajoituksella olisi?

Jos 10%:n mekaanisesta rajoituksesta pidetään kiinni, sillä on negatiivisia vaikutuksia moniin kriittisiinkin palveluihin. Lisäkustannusten, tehokkuuden laskun, osaamisen jakaantumisen ja kilpailutukseen liittyvien ongelmien lisäksi pelkästään kaiken uudelleen rakentaminen vaatisi paljon aikaa. Kaikki nyt toimivat mallit ajettaisiin alas, kilpailutettaisiin ja uudet mallit rakennettaisiin käytännössä tyhjästä.

Vaikutukset eivät ole vain suoria vaikutuksia, vaan myös monin tavoin välillisiä. Esimerkiksi talous- ja henkilöstöpalvelut täytyy kilpailuttaa uusiksi. Markkinoilla on vain vähän julkiselle sektorille talous- ja henkilöstöpalveluja tarjoavia yrityksiä. Kun kerralla moni organisaatio joutuu kilpailuttamaan palvelut, syntyy myyjän markkinat. Tämä taas tarkoittaa hintojen nousua tarjonnan ja myynnin epäsuhdan vuoksi. Toisin sanoen kunnat joutuvat ostamaan markkinaehtoisesti suhteettoman kalliilla hinnalla.

Omia ajatuksia