Politiikka herättää aina paljon keskustelua. Jokaisella on mielipiteensä ja vastakkaiset mielipiteet kisaavat keskenään rajuinkin sanankääntein. Mutta missä kulkee raja kärkevän ja sopimattoman sananvaihdon välillä? Itse ole aina pitänyt rajana sitä, että asioista voi riidellä, mutta henkilökohtaisuuksiin ei pidä mennä.
Sosiaalinen media on parhaimmillaan upea keskustelupaikka politiikkaan liittyvissä asioissa ja kysymyksissä. Se on tehokas kanava kuulla kuntalaisia ja tuoda esille omia ajatuksiaan. Pahimmillaan se on kuitenkin paikka, jossa voi helposti kiusata, syyttää, valehdella ja väheksyä toisten ihmisarvoa.
Kielenkäyttö voi olla sosiaalisessa mediassa todella karskia ja rumaa. Kirosanoja viljellään ja pahimmillaan uhataan tappaa. Haukutaan huoraksi tai kusipääksi puoluetaustan vuoksi ja tämän saa kokea moni poliitikko puoluetaustasta riippumatta. Näitä kohtaavat niin miehet kuin naiset ja niitä kirjoittavat molempien sukupuolten edustajat.
Olen huomannut, että jokaisessa paikallisessa Facebook-puskaradiossa, joissa olen itse mukana, on yleensä ainakin muutamia todella rumaa kieltä käyttäviä vakiohenkilöitä. Olen kohdannut muun muassa seuraavanlaisia kommentteja somessa:
- ” Poista sinä ihtesi ja omaisesi kiittää.”
- ”Oot varmaan jotenkin päästä vajaa…sen kyllä huomaa.”
- ”Ei ääniä vaaleissa näille paskahousuille, perseenreijille.”
- ”Hautaan. Te saatte vihan ihmisessä niin valloilleen, että ihmettelen miksi ei tuu vallankumousta. Hautaan joutaisitte nazistit oikeesti.”
- ”Saunan taa.”
Tällaiset kommentit eivät ole edes pahimmasta päästä. En vain voi pahimpia tekstejä edes esimerkkinä laittaa esille. Ehkä tällainen kirjoittaminen on vain ihmisten keino purkaa omaa pahaa oloaan, en tiedä. Jos taas kyse on aidosta vihasta, on jokaisen poliitikon oltava vakavasti huolissaan omasta turvallisuudestaan.
Perään myös Facebook-ryhmien ylläpitäjien vastuuta siitä, millaista kirjoittelua he antavat omissa ryhmissään toteuttaa. Jos ryhmä on laaja, pahimpien tekstien perkaaminen yksin on tietysti haastavaa, ellei mahdotonta. Aktivoisin siksi myös ryhmän jäseniä ilmiantamaan näitä suoraan henkilöön ja ryhmittymiin kohdistuvia uhkaavia ja asiattomia tekstejä.
Ei nimittäin saa olla niin, että poliitikot ovat yleinen pahan olon ja vihan purkautumiskohde. Vaikka päätöksenteko ei miellyttäisi tai puolueen ideologia olisi kaukana omasta, ei se saa olla perusteena kohdistaa vihaa poliitikkoihin ihmisenä. On huolestuttava ilmiö, että rumasta ja uhkaavasta kirjoittelusta on tulossa uusi normaali, johon ei ole riittävää halua puuttua.
Se, että edustaa jotakin puoluetta, oli puolue sitten vasemmalta, keskeltä tai oikealta, ei ole toiselle syy toivoa toisen kuolemaa tai haukkua natsiksi, piipertäjäksi, tyhmäksi, huoraksi, kusipääksi tai millään muullakaan toisen ihmisarvoa alentavalla nimityksellä. Myöskään poliitikkojen ei pitäisi alentua kyseenalaistamaan toisia poliitikkoja heidän mielipiteidensä vuoksi. He voivat ja politiikkaan kuuluukin kyseenalaistaa mielipiteitä, mutta ei koskaan kyseenalaistaa kenenkään ihmisarvoa.
Olen itse ollut mukana politiikassa kohta kymmenen vuotta ja sosiaalisen median kanavilla käytös on muuttunut huolestuttavaan suuntaan. Käyttäytyminen somessa on mennyt niin ikäväksi, että ellei se olisi myös asiapitoisten mielipiteiden hyvä kuuntelu- ja kommentointikanava, olisin poistunut siitä jo aikapäiviä sitten. Minulla on kuitenkin yksi toive sosiaalisen median käyttäjiltä. Lopetetaan hulluus ja opetellaan kohtelemaan toisiamme niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan.
Lisää kommentti
Kommentit