Tein pikavisiitin Ranskaan Strasbourgiin, jossa pidettiin Euroopan neuvoston kunta- ja aluehallintokongressin monitorointikomitean kokous 25.2.2024. Sää oli siellä sateinen, mutta kokouspäivä menikin pääasiassa sisätiloissa. Lähdin matkaan maanantaina 24.päivä aamutuimaan. Lensin Oulusta Helsinkiin, sieltä Frankfurtiin ja Lufthansa oli järjestänyt bussikuljetuksen edelleen Ranskan puolelle Strasbourgiin. Koko päivä meni matkustaessa, kellon ympäri kaikkine odotusaikoineen lentokentällä.
Mutta varsinaiseen asiaan eli monitorointikomitean kokoukseen. Kokouspäivä oli pitkä ja se kesti klo 9-18 välisen ajan. Kokouksessa käsittelimme asioita laajasti jäsenmaiden Eurooppalaisen paikallisen itsehallinnon peruskirjan toteutumisen seurantakäyntien raportteja ja vaalitarkkailutehtävien raportteja. Kävimme läpi myös Ukrainan ja Georgian tilanteita sekä ulkomaisten tahojen pyrkimystä vaikuttaa paikallisiin ja alueellisiin vaaleihin.
Kerron hieman kokouksen asiakohdista esiin nousseita omia ajatuksiani. En voi viitata maihin, ihmisiin tai siteerata kenenkään puheita. Voin tässä vaiheessa puhua aiheista varsin yleisellä tasolla ja itselleni heränneiden ajatusten kautta. Näin siksi, että kokous ei ole julkinen ja asiat tullaan käsittelemään maaliskuun täysistunnossa, jonka jälkeen asiat tulevat vasta julkiseksi.
Vaalivaikuttaminen ja polarisaatio
Kun paikalla oli eri maista olevia edustajia, kävi nopeasti hyvin selväksi, kuinka eri tilanteissa Euroopan maat ovat vaalivaikuttamisessa. Yhteistä hyvin monelle maalle on kuitenkin se, että vaalivaikuttamista ilmenee ja usein se on valeuutisten levittämistä sosiaalisessa mediassa. Vaalivaikuttamista on kuitenkin hyvin monenlaista. Keinoja on niin paljon, kuin ihmismieli vain keksii.
Mutta pitää muistaa, että vaalivaikuttaminen ei ole vain ulkomailta tuleva uhka, Sitä on myös valtioiden sisällä yhä enenevässä määrin. Silmäni ovat vasta avautumassa sille tosiasialle, että yhteiskunnallinen polarisaatio pahenee. Se pahenee maiden sisällä, se pahenee Euroopassa ja se pahenee koko maailmassa. Jokin on muuttunut perustavanlaatuisella tavalla ja se tuttu turvallinen rauhan maailma on katoamassa jonnekin horisontin taakse. Se on pelottavaa.
Minusta tuntuu, että olemme siirtymässä aikakauteen, jolloin jokainen maa keskittyy itseensä. Se maiden kollektiivisuuden tunne, joka aiemmin ainakin jossakin määrin vallitsi, on kääntynyt turhan jyrkkään nationalistiseen ajattelumalliin. Ajatellaan, että meidän maamme huolehtii omasta parhaastamme, omasta puolustuksestamme, omasta tekemisestämme ja huolehtikaa te vain omista asioistanne. Älkää sekaantuko meidän tekemisiimme. Yhteisrintama on alkanut hajota länsimaiden välillä ja se ei tee meistä vahvoja vaan heikompia. Oman maan etujen ajaminen on tärkeintä, koska niitä ajamme vain me itse. Mutta joskus se paras tapa toimia ei ole yksin, vaan yhdessä.
Ukraina
Ukrainan tilanne ei ole helppo ja se tarvitsee kaiken sen avun, jonka muut maat voivat tarjota. USA:n apu on ollut tähän saakka erittäin tärkeä, mutta saako Ukraina siltä apua jatkossa? Se jää nähtäväksi. Ukrainan sota on kuitenkin Euroopan sota. Sen lopputulos on Euroopan tulevaisuuden kannalta merkittävä. Me emme tiedä, mitä tapahtuu, jos Ukraina menettää suvereniteettinsa. Me emme tiedä mitä tapahtuu, jos niin ei käy. Mutta sen me tiedämme, että koko Eurooppa on eräänlaisessa muutostilassa.
Muutos itsessään ei ole aina huono asia. Joskus muutos voi myös tarkoittaa kehittymistä parempaan. Niin epävarma ja pahaenteinen kuin Euroopan tilanne tällä hetkellä onkin, ehkä muutos voi tuoda tullessaan myös hyvää. Vaikka demokratia tuntuu tällä hetkellä vain rapautuvan,, ehkä se näiden epävakauden aikojen jälkeen tulee olemaan entistä vahvempi. Niin vaikea kuin sitä tällä hetkellä onkin kuvitella. Mutta toivoa voimme.
Suomeen palasin jo keskiviikkona 26.2 eli visiitti Strasbourgiin oli todellakin pikainen. Koska kolmesta päivästä kaksi meni matkustamiseen ja yksi kokonainen päivä kokouksessa istumiseen, ei aikaa jäänyt nähtävyyksien katsomiselle. Häthätää ehdin sentään hotellia lähinnä olevassa kaupassa käydä ostamassa illaksi ja aamuksi jotakin syötävää. Tiistai-iltana kokouksen jälkeen ehdin vielä videoida Ylen vaalikoneeseen videon. Ei mikään helppo rasti pitkän päivän jälkeen, mutta tulipahan tehtyä.
Koska aikaa ei jää näillä reissuilla yhtään ylimääräistä, ihailen kaupunkia yleensä hotellin ja Palais de l'Europen välillä kävellessäni. Siksi tiistaina kokouksen jälkeen päätin kävellä muutaman kilometrin hotellille. Sai samalla myös raitista ilmaa, mikä teki todella hyvää. Kuvassa oleva rakennus muuten on Pyhän Paavalin kirkko, protestanttinen reformistikirkko. Komea näky, jota ihailin iltaisin ennen nukkumaan laittamista hotellihuoneen ikkunasta. Ikkunasta oli nimittäin suora näkymä kirkon julkisivuun.
Seuraava Strasbourgin reissu on edessä vajaan neljän viikon kuluttua. Silloin on kongressin täysistunto, joka kestää lähes koko viikon kaikkine muine rinnakkaiskokouksineen. Samalla viikolla on nimittäin uusi monitorointikomitean kokous, kuntakamarin kokous ja vielä poliittisten ryhmienkin kokoukset. Päivät tulevat olemaan vielä pidempiä kuin nyt oli. Tämän tiedän, koska olin täysistunnossa viimeksi lokakuussa.
Lisää kommentti
Kommentit